Tutkimusartikkeleita
Vitaaliparametrien monitorointi
Hypoksemian ja matalan verenpaineen havaitsematta jääminen osastolla: riittämättömän arviointitiheyden ja potilaan herättelyn vaikutukset hoitohenkilökunnan arviointien aikana.
Research article: (Br. J. Anaesth 2021;127, 760-768).
Tutkimus käsittelee osastopotilaiden hypoksemian ja hypotension havaitsematta jäämisen ongelmia leikkauksen jälkeisessä hoidossa. Usein nämä vakavat tilat jäävät huomaamatta, koska elintoimintoja tarkkaillaan manuaalisesti vain 4–8 tunnin välein. Tutkimuksessa havaittiin, että 79 % hypotensiotapauksista ja 82 % happivajauksista tapahtuivat ajankohtina, jolloin hoitajat eivät tehneet tarkistuksia.
Tutkijat havaitsivat myös, että elintoimintojen mittaaminen ei merkittävästi parantanut potilaiden verenpainetta tai hapetusta, mikä viittaa siihen, että mittausprosessin aiheuttama potilaiden herääminen ei luonut "väärän normaaleja" arvoja. Tulosten perusteella suositellaan jatkuvaa elintoimintojen monitorointia vakavien tapahtumien ehkäisemiseksi.
Vertailu automaattisen jatkuvan seurannan ja ajoittaisen manuaalisen kirjaamisen välillä osastohoidossa olevien potilaiden happisaturaatiotiedoissa matalan happisaturaation tilanteissa.
Research article: (STA 2014; 118, 326–331)
Tutkimus vertailee happisaturaatiotietojen tarkkuutta sairaalapotilailla, joilla on matala happisaturaatio, käyttäen automaattista jatkuvaa seurantaa ja ajoittaista manuaalista kirjaamista. Tulokset osoittivat, että manuaalisesti kirjatut happisaturaatiot olivat keskimäärin 6,5 % korkeampia kuin automaattisesti kerätyt arvot, mikä viittaa siihen, että manuaalinen kirjaaminen ei heijasta tarkasti potilaiden todellista fysiologista tilaa. Lisäksi hoitajan käyntien aikana ei havaittu merkittävää potilaiden heräämisestä johtuvaa vaikutusta happisaturaation nousuun.
Tutkimus korostaa, että perinteinen elintoimintojen ajoittainen seuranta voi johtaa virheellisiin potilastietoihin ja vaarantaa potilasturvallisuuden, erityisesti potilailla, joilla on pitkittyneitä happivajauksia. Tutkijat suosittelevat jatkuvan, automaattisen monitoroinnin käyttöä elintoimintojen tarkkailussa tarkkuuden parantamiseksi ja potilaiden tilan heikkenemisen havaitsemiseksi ajoissa.
Monitoroinnin yleistyminen osastoilla: mahdollisuudet ja haasteet tehohoidon asiantuntijoille.
Research article: (ICM 2019; 45, 671–673)
Tutkimuksen mukaan jatkuva monitorointi havaitsee enemmän häiriöitä, verrattuna säännöllisin väliajoin tapahtuvaa mittaukseen ja se mahdollistaa potilaan kliinisen tilan heikkenemisen hoidon jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kun kliinisen tilan heikkenemiseen reagoidaan varhaisessa vaiheessa, voi sen avuin potilas välttää tehohoitoon siirtymisen. Toiseksi, jos potilaat otetaan aikaisemmassa vaiheessa teho-osastolle, pitäisi sen edistää toipumista ja lyhentää tehohoitopäiviä sekä myös sairaalassaoloaikaa. Tutkimuksessa löydettiin viitteitä kuolleisuuden vähenemiseen jatkuvan monitoroinnin seurauksena.
Fysiologiset poikkeavuudet akuutin keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen vuoksi sairaalaan otetuilla potilailla: havainnoiva tutkimus jatkuvalla monitoroinnilla.
Research article: (JCMC 2020; 34, 1051–1060)
Tutkimus käsittelee jatkuvan monitoroinnin hyötyjä verrattuna perinteiseen ajoittaiseen tarkkailuun potilailla, joilla on akuutti keuhkoahtaumataudin pahenemisvaihe (AECOPD). Tutkimuksessa havaittiin, että jatkuva monitorointi havaitsi merkittävästi useammin vakavia happivajauksia ja muita fysiologisia poikkeavuuksia kuin perinteinen Early Warning Score (EWS) -järjestelmä, joka perustuu pistemäisiin mittauksiin. EWS-mittaukset eivät kyenneet havaitsemaan esimerkiksi vakavia happisaturaation laskuja (SpO2 alle 80 %) yhdelläkään potilaalla, kun taas jatkuva monitorointi tunnisti nämä tapahtumat 63 % tapauksista.
Jatkuva seuranta paljasti myös sydämen sykkeen ja hengitysnopeuden muutokset tehokkaammin, mikä voi auttaa tunnistamaan potilaan tilan heikkenemisen aikaisessa vaiheessa ja mahdollistaa nopeammat interventiot. Tutkimus korostaa, että jatkuva elintoimintojen seuranta voi parantaa potilasturvallisuutta sairaalassa erityisesti AECOPD-potilailla, joilla on riski tilan nopeaan heikkenemiseen.
IV-hoidot
Hyödyt laskimonsisäisen hoidon hallinnassa ja etävalvonnassa: Painovoimaisten infuusioiden tutkiva kartoitus ja taloudellinen arviointi Suomessa
Research article: (Adv Ther 2022;39:2096-2108)
Kattava ja edustava tutkimusotos: Kyselyyn vastasi 216 sairaanhoitajaa 15 osastolta 6 sairaalassa eri puolilla Suomea. Keskimäärin Monidorin IV-hoidon etävalvonta mahdollisti seuraavat asiat vuoroa kohti
• infuusion loppuminen havaittiin 1.34 kertaa
• 2.06 rutiinikäyntiä potilashuoneisiin voitiin välttää
• 5.06 minuuttia hoitoaikaa vapautui
Esimerkkinä käytetyllä osastolla säästetään arviolta 1 270,90 euroa kuukaudessa. 50,5% tästä johtuu säästyneestä ajasta ja 49,5% säästyneistä kulutustarvikkeista (esim. suojavarusteet ja kanyylinvaihdot). Konservatiivisesti arvioitu ROI on 2,63, eli nettohyöty on yli 2,6 kertaa ratkaisun hinta.
Perioperatiivisen nesteen käytön vaihtelu ja yhteys tuloksiin
Research article: (Ann Surg 2016;263:502–510)
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia perioperatiivisen nestehoidon roolia kirurgisten hoitojen kokonaistuloksissa (eli kustannuksissa ja komplikaatioissa). Tutkimukseen osallistui kolme potilasryhmää: 84 722 paksusuolen, 22 178 peräsuolen ja 548 526 primaarista lonkan tai polven tekonivelleikkauspotilasta. Tutkimuspopulaatio kerättiin Yhdysvaltojen PremierResearchDatabase -tietokannasta.
Tutkimus osoittaa merkittäviä yhteyksiä leikkauspäivänä annetun suuren nestetilavuuden välillä sekä pidentyneen sairaalassaolonkeston että kohonneiden kokonaiskustannusten kanssa. Korkea nesteen käyttö liittyi leikkauksen jälkeisen suolitukoksen lisääntyneeseen esiintymiseen sekä peräsuolen että paksusuolen leikkauspotilailla. Vähäiseen nesteen käyttöön liittyi vielä huonompia tuloksia. Kirjoittajat korostavat nesteoptimoinnin merkitystä kirurgisten hoitojen tulosten parantamisessa.
Hyponatremian taloudellinen taakka: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi
Research article: (Am J Med 2016;129(8):823-835.e4.)
Hyponatremia on yleisin kliinisessä praktiikassa havaittu elektrolyyttipoikkeavuus. Hyponatremian taloudelliset vaikutukset ovat edelleen epäselviä, vaikka useat tutkimukset viittaavat kustannusten nousuun ja pitkittyneeseen sairaalahoitoon.
Tämä laaja meta-analyysi koostui 46 tutkimuksesta, joissa verrattiin sairaalassaolon kestoa ja kustannuksia hyponatremiaa sairastavien ja muiden potilaiden välillä. Tutkimuspopulaatioon kuului lähes neljä miljoonaa potilasta, joista 19,2% oli hyponatreemisia.
Hyponatremia todettiin tärkeäksi syyksi pitkittyneeseen sairaalassaolon pituuteen. Se lisää myös sairaalaanpaluun riskiä tietyissä potilasryhmissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että hyponatremia lisää terveydenhuollon kustannuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hyponatremian suorien lääketieteellisten kustannusten arvioitiin olevan jopa 3,5 miljardia dollaria vuodessa.
Laskimonsisäinen infuusio on hyvin yleinen hoitotoimenpide sairaalan osastoilla
Research article: (Am J Hosp Pharm. 1985;42:328-31)
Laskimonsisäinen infuusio annostellaan vielä nykyäänkin tavallisesti ilman elektronista laitetta tai valvontaa. Lisäksi infuusionopeus ja annettu nestetilavuus arvioidaan tyypillisesti visuaalisesti.
Tämä tutkimus tehtiin painovoimaisen IV-infuusiojärjestelmien tarkkuuden määrittämiseksi. Tutkimuksen aikana kirjattiin yhteensä 509 havaintoa infuusionopeudesta. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset olivat hälyttäviä. Alle 15 prosenttia havainnoista oli ± 10 prosentin sisällä halutuista tiputusnopeuksista, kun taas vain 21 prosenttia havainnoista sijoittui ± 20 prosenttiin halutuista tiputusnopeuksista.
Laskimonsisäisen infuusiohoidon tarkkuuden ja laadun parantamiseksi suositeltiin parempia seurantakäytäntöjä ja elektronisten infuusiolaitteiden rutiinikäyttöä.